Vauvauinnin hyödyt ja tavoitteet

Sukellusrefleksi: Vauvalla on syntyessään sukellusrefleksi eli hengenpidätysrefleksi. Tämän refleksin myötä kurkunpään kansi ja hengitystiehyet sulkeutuvat. Tätä refleksiä eli heijastetta tarkkaillaan, kun lapsen päälle kaadetaan runsaasti vettä “kannutuksen” yhteydessä.

Sukellusrefleksin myötä lapsi oppii suhtautumaan luontevalla tavalla veden tuloon kasvoille. Jokainen lapsi suhtautuu tähän omalla tavallaan, mutta tarkoituksena on, että vanhempien ja ohjaajan reaktiot kannustavat lasta kannutukseen positiivisesti. Ja pian lapsi oppiikin, että kasvojen kastuminen on mukava asia. Näin päästään pikku hiljaa kohden sukellutusta.
Sukellusrefleksi katoaa vauvalla 6-8 kuukauden iässä. Vauvauinnin tarkoituksena onkin, että tässä kohtaa vauva on oppinut tahdonalaisesti sulkemaan hengitystiehyet. Toisin sanoen, lapsi oppii pidättämään hengitystään sukeltaessaan. Näin päästään jatkossa vauvauinnissa sukellutuksiin. Vauvauinnin yksi päätavoite onkin saada lapselle positiivinen kokemus vedestä ympäristönä ja sitä kautta jatkossa edesauttaa uimisen opettelua, mikä taas johtaa vesiturvallisuuteen uintitaidon muodossa.

Vauvauinnista on myös monia muita hyötyjä. Uinti tarjoaa lapselle uudenlaisia aistiärsykkeitä, auttaa lasta hahmottamaan omaa kehoaan ja ympäristöään paremmin sekä suuntaamaan tarkkaavaisuuttaan yhteen asiaan kerrallaan. Vauvauinnissa houkutellaan lasta käyttämään monipuolisesti kehoaan ja lihaksiaan sekä edesauttamaan tasapainon harjaantumista. Vauvauinti on vanhemman ja lapsen yhteinen vuorovaikutustilanne, joka on omiaan lisäämään lapsen ja vanhemman välistä turvallisuuden tunnetta lapsen oppiessa luottamaan vanhempaan täysin uudenlaisessa ja erilaisessa ympäristössä kuin mihin lapsi on aikaisemmin tottunut.